Lähdimme työstämään tehtävää ensimmäisellä tunnillamme 10.9.2016. Aluksi mietimme tehtävään ja aiheeseen sopivaa nimeä tiimillemme. Ehdotuksia tuli runsaasti ja lopulta päätimme jättää asian hautumaan. Seuraavana päivänä lukitsimme lopulliseksi nimivalinnaksi ARTTEKOn.

Varsinaisen ryhmätyön aloitimme keskustelemalla – mitä aika merkitsee meille ja miten voisimme käsitellä teemaa ryhmätyössä? Pohdimme, kuinka ajan kuluessa designin käsitys on muuttunut ja aika näkyy työssämme monin eri tavoin. Vuosikymmeniä sitten suomalaista muotoilua vietiin maailmalle ensisijaisesti kalusteiden, valaisimien ja astioiden muodossa. Hannu Pöppönen kirjoittaa osuvasti Helsingin sanomien  artikkelissa “Designin käsite on muuttunut”  tämänpäivän työnkuvan muuttumisesta ja monipuolistumisesta. Mutoilijan työtä ovat palvelumuotoilu, esine- ja kalustesuunnittelu, graafiset suunnitelmat, käyttöliittymien, brändien ja palveluiden suunnittelu. Käyttäjälähtöisessä suunnittelussa halutaan tietää _tietyssä ajassa_ miten käyttäjä itse kehittäisi palveluita/tuotetta sekä miltä heistä tuote tai palvelukokonaisuus tuntuu?

Yhä enenevissä määrin mutoilijoita halutaan mukaan markkinointiin, sillä tuotteiden ja markkinoiden haluttavuutta halutaan parantaa alati kiristyvillä markkinoilla. Vuoden 2015 graafikoksi valittu Jesse Auersalo toteaa Kauppalehden tekemässä haastattelussa ettei tänäpäivänä enää riitä , että on “ihan ok” – vaan pitää tähdätä korkeammalle. Aika näkyy tuotteissa ja niiden kehityskaaressa. Muistanemme miltä näyttivät ensimmäiset Nokian kännykät. Tieteen kuvalehti listasi pääkohdat matkapuhelimen tuotekehityksestä. Isoilla voluumeilla tuodut innovaatiot eivät aina lyöneet itseään läpi tai uutuusarvo kesti vain hetken. Kilpailijoilla oli kenties esittää vielä parempi kehitysidea.

Keskustelun jatkuessa tarkensimme mitä kenellekin tulee mieleen sanasta aika? Ideoita ja näkemyksiä tuli paljon. Aika voi olla mitattua, se näkyy meissä ihmisissä, tuotteissa ja materiaaleissa, huonekaluissa, arkkitehtuurissa, luonnossa, trendeissä – missä tahansa olemassa olevassa. Eri aikakausien tyylisuunnissa on oma leimansa. Aika on meille ehkä konkreettisimmin mitattua aikaa, sekuntteja, minuutteja ns. liikettä eteenpäin. Urheilijan juoksua tai vaikkapa auton etenemisliikettä voidaan mitata ajassa. Aikaa voidaan myös katsoa taaksepäin. Ihmisen elinkaari voidaan nähdä ajanjaksona vauvasta – vaariin. Jokaiseen ikäkauteen kuuluu omat kehityspiirteensä, jotka voidaan myös nähdä tietynlaisena siirtymänä eri ajasta toiseen aikaan.

Mietimme yhdessä tuotetta, jossa yhdistyisi tämän päivän moderni näkemys ja menneen aikakauden muodot (esim. rokokooajan selusta ja renesanssin ajan tuolinjalat). Muistelimme 80-luvulta tuttua puhelinpöytää johon kuului pehmustettu istuin ja taso. Tason päällä säilytettiin kiinteää lankapuhelinta. Voisiko puhelinpöytäajatusta freesata tämän päivän tarpeisiin? Siinä voisi olla latauspiste nykyajan älytekniikalle ja mobiililaitteille. Antaisiko uusi muoto kalusteelle uuden elämän – vai oliko huonekalu jo aikanaan ns ”floppi” ja turha kapine? Tarvitaanko tulevaisuudessa enää ylipäätään latauspistokkeita?  Latauspistettä ehdotettiin myöskin seinään kiinnitettävälle hyllylle. Kiinteästi asennettuna vähentäisi johtoviidakkoa kodeissa ja työpaikoilla. Ajatuksia syntyi myös kankaasta johon olisi painotekniikalla luotu kuvio, josta osa näkyisi ainoastaan päivänvalossa ja osa talvipimeää ikkunaa vasten. Nämä olivat muutamia esimerkkejä ideariihestämme. Ideoita tuntuikin pulppuavan ja päätimmekin jatkaa ajatusten kehittelyä kotioloissa.

Jokainen sai tehtäväkseen tehdä luonnoksia ja palauttaa ne aikataulun mukaisesti. Pitkät välimatkat ovat luoneet haasteensa. Alkuun jouduimmekin miettimään kuinka ryhmätyötä viedään eteenpäin, kun asumme eripuolilla Suomea? Tänä päivänä onneksemme kehittynyt aika näkyy myös opiskelutekniikoissa – “ajanmukainen” tekniikka mahdollistaa etänä tehtävän ryhmätyön.