Aika käsitteenä on mielenkiintoinen ja moninainen. Tänä päivänä aikaa käytetään  yllättävänkin paljon mm. sosiaalisessa mediassa vaikuttamiseen. Minulle nykyteknologia on jotenkin kauhistus – tipahdin sen kyydistä jo lähes ennen oman ajanlaskuni alkua. Osaan käyttää kutakuinkin perusohjelmia, joihin mm. tekstinkäsittelyn ja PowerPointin käsitän. Mutta tämän päivän facetukset, twiittaukset, postaukset, bloggaukset ynnä muut –kset ovat minulle vierasta maaperää. En osaa jakaa jokaista asiaani sosiaalisessa mediasssa selfieistäni mainitsemattakaan. Myös kuvankäsittely on jäänyt vähäiseksi. Niinpä neliraajajarruni olivat pohjassa ajatuksessa, että minun pitäisi suunnitella jotain ihmisten liikettä passivoivaa – kenties tuolia, ”puhelinpöytää”, jossa tämän hetken/tulevaisuuden teknologia huomioitaisiin, mutta joka kieltämättä ja vääjäämättä kuuluu tähän AIKAan. Teknologiajarrut kirskuen suunnittelin aluksi kaikkea muuta, haluten liikettä aika -käsitteeseen. Näin syntyi kelkan tarina – katsotaan, ehkäpä jonain hetkenä nikkaroin ajatukseni toteen…

kokoontaittuva-rattikelkka-kesa-ja-talvikayttoon

Kelkka jäi mielestäni ontoksi, joten aloin palata hiljalleen alkuperäiseen ajatukseemme ”puhelinpöytään”. Jaakon huippuhieno pöytä kirvoitti kolmiolääkityksen alaisuudessa (keuhkoputken- ja kurkunpääntulehduksen tainnuttamana) minua töhertelemään sille pariksi tuolia. En kuitenkaan saanut sitäkään ”lentoon”. Seuraavaksi mietin ergonomiaa, kuinka sen voisi huomioida passiivisten ”teknologiahärpättimien” kanssa surffaamisessa? Syntyi ajatus ”teknologiapallosta”, jossa istuimena toimisi satulatuoli tai sen kaltainen ryhtiä ylläpitävä istuin…

jaakon-poydalle-tuoli-ja-nykyaikainen-puhelinpoyta

Ja ajatukseksi nämä sitten jäi. Ei tuntunut omalta. Ja yllättäen alan kokemaan tuskaa… tällä kertaa teknologiatuskaa! Piirustustuska on ainakin jollakin tasolla selätetty. Olen huomannut piirrellessäni, että sisäinen ajatteluni on valtavaa, ja itsekritiikki todella kovaa oman ajatteluni kautta tuottamiani kuvia kohtaan. Mutta hiljalleen olen alkanut hyväksyä tuon taidottomuuteni ja antanut kuvieni olla vajavaisia ja epäonnistuneita; ne kertovat kuitenkin jotain! Pyöreämuotoisesta pähkinänmallisesta tuoliajatuksestani syntyikin simpukka, yrittäessäni piirtää etukuvaa… Mutta vahingon kautta sain aikaiseksi jotain sellaista, josta itsekin pidän… Taittuvan tuolin, joskin neliskanttisen, jonka voi kääntää asentoonsa portaattomasti ja joka sisältää teknologiaa; taivuteltavan telineen, joka samalla lataa esim. tablettia tai kännykkää. Kun tuolin selkänojan kääntää istuimen päälle alas, siitä muodostuu pöytä. Tekniikka jää tuolin sisälle.

simpukan-synty

Mutta sitten tuo tietokoneteknologia! Päätäni huimaa lukiessani Art Teko -ryhmämme WhatsApp-viestejä Rhinosta ja mallintamisesta, rendaamisesta,  css-koodeista wp:n kautta domainiin… Ehkäpä jonain päivänä saan haltuuni jotain noista tämän ajan hienouksista, tietokoneohjelmista ja niiden rajattomista mahdollisuuksista… Mutta kuinka ihmeessä saan viimeisimmän viritykseni, josta eniten itse pidän, posteriin?

chairtable

Meille on syntynyt hieno posteripohja (kiitos Jaakon!), mutta en saa sitä omalla koneellani auki! Tarvitsen siis apua…Monialaisen työskentelymme välttämättömyys korostuu..

Olen kulkenut oman polkuni suunnittelullisessa työssäni välillä erittäinkin mutkan kautta, se on ollut hapuilevaa, mutta olen  altistanut itseäni muutokselle astumalla epävarmuuden tilaan. Piirtäminen, perinteisin tai innovatiivisin välinein toteutettuna, on joka tapauksessa ajattelun ulkoistamistapa, jota jokainen voi soveltaa. Huomaan, että kriittisyyteni polkua tarpoessani on kiinnittynyt vääriin asioihin – piirustustaidottomuuteeni tai tietotekniseen osaamattomuuteni – sen pitää kiinnittyä suunniteltaviin tuotteisiin sekä ratkaisujen ja ratkaisuvaihtoehtojen etsimiseen.

Tuolipöytäni tuskin on valmis tuollaisenaan – tästä sen matka vasta alkaa, jos alkaa. Koen, että olipa lopullinen kilpaan osallistuva työmme mikä tahansa, sen matka on vasta alussa. Sunnittelumme pohjalta tulevana perjantaina valittavaan työhömme liittyy mahdollisten ongelmien kriittinen tarkastelu ja erilaisten vaihtoehtojen kokeileminen, epäonnistumiset ja onnistumiset. Erinäisten ja moninaisten vaiheiden kautta pääsemmekin varmasti yksimielisyyteen siitä, mihin olemme pyrkimässä. Joka tapauksessa meidän yhteinen päämäärämme on loppukäyttäjää ilahduttava tuote tai käyttäjäkokemus. Ja tietenkin voitto… Näitä odottaen – Anu