GAIA _mukaellen “Frame Innovation
Valitsin suunnittelun lähtökohdaksi päivärytmin. Minua innosti ajatus tuotteesta, joka muuttuu valaistuksen mukaan. Verhokankaaseen tulee yksi ulottuvuus lisää, jos siihen painaa molemmille puolille eri kuviot, jotka limittyvät, kun valo paistaa kankaan läpi.
Kasviaihe tuntui luontevalta, koska kuvio muuttuu auringon valon mukaan. Kukilla on oma päivärytminsä, ja ne liikkuvat valaistuksen ja sään vaihtuessa. Carl von Linné sai aikanaan idean kukkakellosta (horologium plantarum), johon hän ryhmitteli kukat niiden aukeamisajan mukaan.
Esimerkiksi kevätesikko, mäkitervakko ja käenkukka sopivat hyvin kuva-aiheeksi, koska niiden kukat aukeavat ulos nupuista. Kankaan toiselle puolelle painetaan varret ja nuput, kukat painetaan toiselle puolelle. Kun ulkoa ei tule valoa, kukat ovat nupuilla, ja kun aurinko nousee, kukat aukeavat.
Lastenhuoneen verhon painokuviona voisi olla esimerkiksi eläimiä, jotka avaavat silmänsä päivällä, tai maisema johon ilmestyy auringon noustessa ihmisiä ja eläimiä.
-Mari
Ihminen on aina yrittänyt hallita aikaa. Aika kuluttaa. Ajan kuluminen luo muistoja. Muistot tekevät ajan kulumisen näkyväksi. Aika kuluu, lapset kasvaa, aikuiset vanhenevat. Ajan kuluma näkyy tavaroissa, esineissä ja ajatuksissamme. Muistoissamme on esineitä, jotka ovat jo menettäneet merkityksen. Aikakäsitettä pohtiessamme nousi esiin esineitä kuten puhelinpöytä, joka liittyi oleellisesti lankapuhelimeen. Kumpaakaan ei nykykodeista löydy.
Aika, mitä se meille merkitsee, miten se meitä hallitsee? Täytämme kalenteria, kuka missäkin muodossa, tuijotamme kelloa pitkin päivää ja yötä. Odotamme, että aika pysähtyisi, saisimme ahertaa ja luoda ajan kanssa. Mutta ei aikaakaan kun huomaamme, että aika kiitää ja kaiken piti olla valmista jo eilen. Aika karkaa käsistä. Sanotaan, että pitäisi elää ajassa, asiat hoituu aikanaan omalla painollaan.
Aika on matka, joka vie meitä eteenpäin, kohti jotain tuntematonta. Me kaikki kuljemme ajanvirrassa, jonka päämäärä on arvoitus.
Suunnittelussa lähdin värienmatkaan. Värit ovat aina olleet minulle lähtökohta, josta aloittaa. Alkoi pohdinta, mitä väreille tapahtuu ajan kuluessa? Missä se parhaiten näkyisin? Miksi värit muuttuvat ajan kuluessa? Värit haalistuu, harmaantuu, kellastuu.. Mikä niitä muuttaa, valo, vesi, lämpötila…
Perinteinen vanha kunnon joka kodin tekstiili, jonka kaikki varmasti tunnistaa on räsymatto, johon on kudottu ajan kuluttamat tekstiilit.
Ajankuluma voisi näkyä värityksessä, raitojen määränä vuoden aikana, vuodenaikojen mukaan, kuukausien, viikkojen tai päivien mukaan. Muodoissa ja kuvioissa ajankuluma syntyisi vuosirenkaina tai hiekkaa valuvana tiimalasina.
Ajanpyörä pyörii, tahdomme tai emme. Jos vierivä kivi ei sammaloidu, niin ei pyöräkään.
Pohtiessani tuota lähtökohtaamme puhelinpöytää, millä sen voisi korvata nykypäivänä, mitä eteisestämme voisi löytyä ja mille olisi tarvetta. Taskuissamme kulkee pientä tavara, puhelin, avaimet, linkkilippu jne. Minne ne laitetaan kun tullaan kotiin? Erilaisille säilyttimille on aina tarvetta. Ajanpöyristä muotoitui säilyttimiä.
Tekstiileissä ajanpöyrät saivat palloistuimen ja lattiatyynyn muodon.
Ajatukset jäivät pyörimään ympyrää, oman osaamisen vahvuudet löytyvät kuitenkin tekstiileistä. Suunnittelua jarruttaa aina materiaalien ja tekniikoiden tuntemus. Se, mikä kynästä lähtee on jo päässä valmistettu. Käsi ja pää kulkevat eri ajassa. Kuka tietää, milloin ne kulkevat samaa tahtia. -Satu-
Lähdimme tekemään ryhmätyötä hyvällä fiiliksellä. Ideoita pulppusi siihen malliin, että päätimme jatkaa ideointia ja luonnostelua kotoa käsin. Pikkuhiljaa kullakin alkoi hahmottua “se oma juttu” mitä lähtisi syvemmin työstämään. Omat ajatukset alkoivat aika pian suuntautua huonekalujen suuntaan.Erityisesti kiehtoi ajatus eri aikakausien yhdistämisestä.
Aikaa voisi katsoa niin monelta kantilta. Johdantoon tiivistimmekin muutamia esimerkkejä miten ajan voisi tehtävässä huomioida. Mieleeni tuli yhtenä esimerkkinä ihmisen elämänkaari. Olisi mielenkiintoista kehitellä tuote, joka kulkisi mukana lapsuudesta aikuisuuteen. Onko ajatus jo ajatuksena aivan mahdottomuus? Vauvalle sopiva ja keski-ikäiselle soveltuva samassa paketissa?
Mielikuvan vahvistuessa lähdin hakemaan tietoa ajatuksiani vastaavista kalusteista. Keräsin kolme tunnelmataulua olemassaolevista inspiroivista ratkaisuista. Miten lie kävikään, kun aikansa tuijottelin huonekalujen kiemuroita ja koukeroita – yhä enemmän alkoi vetää puoleensa selkeämpi muotoilu.
Erilaisten tyylisuuntien yhdisteleminen moderniin alkoi tuntua tylsältä. Yhdistelmäjuttuja oli yllättävän paljon. Kaikki tuntuu todellakin olevan keksitty jo aikaa sitten. Mitä uutta voi kehitellä istuimeen, kun kaikki maailman nurkat pursuaa erilaisia tuoleja ja keinuja?
Aika? Aika – kello – kellonmuoto – pyöreys – liike – vauvasta-vaariin_ ajatus inspiroi. Muutamien luonnoskokeilujen jälkeen aloin pyöritellä modernia “tuolikeinua” joka olisi myös eräänlainen yhdistelmä kehtoa. Tässä vaiheessa työnimeltään vaikkapa Tempo. Materiaali tuolissa voisi olla jotain kierrätettävää – esim komposiitti muovia tai muotoon puristettua vaneria. Istuinosaksi ajattelin pehmustettua, helposti puhdistettavaa materiaalia. Materiaaleilla voisi leikitellä -> tuolin väri, läpinäkyvyys, materiaalin tuntu nahkaisesta pehmusteesta – iloisen värikkääseen tai graafisen mustavalkoiseen kankaaseen.
Tempo-tuolikeinu soveltuisi parin lisäosan turvin vastasyntyneelle vauvalle kehdoksi. Vauvankehto vaiheessa asennettaisiin turvallisuuden takaamiseksi ylimääräinen irroitettava ”vaijeri” sekä lisälaita jalkopäähän (ylin kuva). Leikki-ikäiselle lapselle tuoli voitaisiin laskea alemmas sopivalle käyttökorkeudelle. Nuorelle/aikuiselle tuolia taas nostettaisiin ylemmäs. Tuolikeinu sopisi moderniin sisustukseen niin koteihin kuin työyhteisöihin. Rento kaluste kannustaisi olemuksellaan rentoutumaan ja heittäytymään “ajan virran vietäväksi”. Keinumisella olisi samalla tasapainoa parantava vaikutus ikääntyvälle.Aika voidaan nähdä tässä monessa merkityksessä esim. liikkeenä, käyttötarkoituksen muunneltavuutena, mukautumisena ajan mukaan käyttäjiensä tarpeisiin, sekä vaihtuvana vuorokausirytminä (vauvan nukuttaminen yöunille).
TEMPO-tuolikeinun kehittely on vielä aivan alkumetreillä. Monenlaisia seikkoja tulee vielä selvittää ja kehittää. Se on varmaa, ettei kehto sovellu vauvalle siinä vaiheessa kun hän alkaa kääntymään ja nousee tukea vasten. Toisaalta siinä vaiheessa ainoa turvallinen paikka taitaa olla pinnasänky korkeilla laidoilla. Istuimen muotoa ja erityisesti sisäosan muotoa pitää muokata ergonomisemmaksi. Monelaista muutakin seikkaa jää jatkokehittelyyn. Mittasuhteiden, materiaalien tarkistelua, kiinnitysmekanismin miettimistä yms testausta. Kehitettävää ja korjattavaa riittää – mutta suunnitteluvaihe on ollut todella innostavaa ja inspiroivaa.
_Sirkka-Liisa_
Aika. Voisiko aihe olla enää yhtään laajempi? En usko! Aika, avaruus, kaikkeus… alkuräjähdys. Ryhmän yhteisen alkuideoinnin jälkeen aloin käsitellä aihetta ”aika” filosofiselta suunnalta. Ajatukseni tosin eivät tahtoneet löytää tietä ulos sähkökoneista ja kellomekanismeista. Lopulta tarrauduin tuoli-ideaan. Tuolin kautta löytyi suunta ajan suhteellisuuteen. Avaruus eli aika ja teoria madonreiistä mahdollistaisi aikamatkailun. Mietin mitä tapahtuisikaan tuolin aikamatkalla? Mitä mahdollisuuksia aikamatkailu antaisikaan muotoilijalle? Entäpä jos sattuisikin jokin virhe matkalla roko koo- ajasta nykyisyyteen. Vai onko aika alkanut kulumaan jo liian vikkelään, pysyvätkö muotoilijat ajan hermolla? Paljon kysymyksiä, vähän ideoita tuotteesta, tai no ainakaan innovaatiosta. Tehtävän alkuvaiheessa ja kahdessa ensimmäisessä ideassa se ehkä näkyykin että olin pilke silmäkulmassa lähtenyt liikkeelle. Toivottavasti seuraavat kuvat kertovat ajatukseni ajasta ja mitä päässäni kehittyi tässä tuote innovaatio tehtävänannossa.
Tuoli ehdotelman jälkeen ajatukseni jäivät kieppumaan vielä ajassa tapahtuvan muodonmuutoksen yhteyteen. Miten kuvaisin aikaa prosessina enkä niinkään tuotteena? Niin kuin monta kertaa aiemmin luonnosta löytyi taas ideantynkää aiheen prosessoimiseen. Perhosen muodonmuutos toukasta aikuiseksi perhoseksi tarjosi valmista kuvitusta osaksi ideaani. Aikaansaannoksessani tämä muodonmuutos on vain vähän mennyt sivuraiteille, toukasta tuli pannulappu. Tuotos on taiteellisempi ja filosofisempi kuin edeltäjänsä. Perhosen muodonmuutos on oikeastaan kuvaus itse tuotekehitysprosessista tai innovoinnista. Pannulappu on radikaali tuote jota ei voitu edes ennustaa syntyvän. En laske tätä oikeastaan varsinaiseksi ehdotelmaksi, olkoon mieleni kuvitusta tehtävän välivaiheilta.
Seuraava ehdotelma sivuaa aika teemaa useammalta eri kulmalta kuin aikaisemmat. Aika-liike on yksi niistä. Aika on arvokasta kuten hoetaan. Miten saada aika riittämään edes kaikkein tärkeimpiin askareisiin. Työ on toimeentulon kannalta tärkeää, vielä tärkeämpää on terveys. Joku heitti alkuideointivaiheessa ajatuksen ihmisten aktivoinnista liikkeeseen. Tähän pohjautuu ideani pyörivästä tai pyöritettävistä työpisteistä.
Fysikaalisena ilmiönä pyöriminen on tämän maailman tehokkainta liikettä. En tunne laskukaavaa tälle ilmiölle, eikä se tässä kohtaa ole tarpeenkaan. Maailmankaikkeudessa kuitenkin kaikki kappaleet pyörivät. Kuu kiertää akselinsa ympäri samalla kun se pyörähtää maapallon ympäri, näin yksinkertaistaen. Maa taas kiertää tähteään eli aurinkoa jne. Oletettavasti ihminenkin on tämän havainnoinut jo tuhansia vuosia sitten. Siis avaruudellisen pyörimisliikkeen. Näistä iäisistä ilmiöistä ajatukseni pysähtyivät Conan- pyörään joka lienee nimetty myyttisen elokuvasankarin mukaan. Conan-barbaari elokuvassa nuori poika varttuu aikuiseksi pyörittämällä suunnatonta ratasta. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat johonkin fiktiiviseen aikakauteen joka voisi hyvinkin olla pyörän kaksimisen aikaa. No en lähde minäkään sitä pyörää keksimään uudestaan mutta työ ja fyysinen rasitus voisi yhdistyä jälleen pyörimisliikkeen kautta.
Pohdimme ryhmänä tehtäväämme, jonka seurauksena nousi ajatuksia menneiden vuosien puhelinpöydästä ja sen funktiosta osana kotia. Tämä jäi kytemään mieleeni, jonka seurauksena lähdin luonnostelemaan uutta tuotetta yhdistäen siihen kodin eri kalusteiden ja tarvikkeiden ominaisuuksia, jotka vastaavat nykyhetken vaatimuksia.
Elämme ajassa, jonka henkeen kuuluu eri tuotteiden ja ominaisuuksien yhdistäminen yhdeksi “hybridi-tuotteeksi”, joka palvelee käyttäjäänsä entistä monipuolisemmin. IN TIME – konseptini yhdistää pienen sohvapöydän ja valaisimen, jonka lisäksi siihen voi telakoida puhelimensa lataukseen sekä samalla suoratoistaa musiikkia jalustasta löytyvän bluetooth-kaiuttimen avulla. Pöydän yläosan keskiö toimii sisustuksellisena led-valaisimena, josta valo loistaa ritilätasojen välistä. Tasoja voi käyttää myös lehtitelineenä.
Pöydän materiaalina voisi toimia kovamuoviseos, mutta mielenkiintoinen vaihtoehto olisi myös massiivipuusta valmistettu “premium”-malli. – Jaakko –
Aika käsitteenä on mielenkiintoinen ja moninainen. Tänä päivänä aikaa käytetään yllättävänkin paljon mm. sosiaalisessa mediassa vaikuttamiseen. Minulle nykyteknologia on jotenkin kauhistus – tipahdin sen kyydistä jo lähes ennen oman ajanlaskuni alkua. Osaan käyttää kutakuinkin perusohjelmia, joihin mm. tekstinkäsittelyn ja PowerPointin käsitän. Mutta tämän päivän facetukset, twiittaukset, postaukset, bloggaukset ynnä muut –kset ovat minulle vierasta maaperää. En osaa jakaa jokaista asiaani sosiaalisessa mediasssa selfieistäni mainitsemattakaan. Myös kuvankäsittely on jäänyt vähäiseksi. Niinpä neliraajajarruni olivat pohjassa ajatuksessa, että minun pitäisi suunnitella jotain ihmisten liikettä passivoivaa – kenties tuolia, ”puhelinpöytää”, jossa tämän hetken/tulevaisuuden teknologia huomioitaisiin, mutta joka kieltämättä ja vääjäämättä kuuluu tähän AIKAan. Teknologiajarrut kirskuen suunnittelin aluksi kaikkea muuta, haluten liikettä aika -käsitteeseen. Näin syntyi kelkan tarina – katsotaan, ehkäpä jonain hetkenä nikkaroin ajatukseni toteen…
kokoontaittuva-rattikelkka-kesa-ja-talvikayttoon
Kelkka jäi mielestäni ontoksi, joten aloin palata hiljalleen alkuperäiseen ajatukseemme ”puhelinpöytään”. Jaakon huippuhieno pöytä kirvoitti kolmiolääkityksen alaisuudessa (keuhkoputken- ja kurkunpääntulehduksen tainnuttamana) minua töhertelemään sille pariksi tuolia. En kuitenkaan saanut sitäkään ”lentoon”. Seuraavaksi mietin ergonomiaa, kuinka sen voisi huomioida passiivisten ”teknologiahärpättimien” kanssa surffaamisessa? Syntyi ajatus ”teknologiapallosta”, jossa istuimena toimisi satulatuoli tai sen kaltainen ryhtiä ylläpitävä istuin…
jaakon-poydalle-tuoli-ja-nykyaikainen-puhelinpoyta
Ja ajatukseksi nämä sitten jäi. Ei tuntunut omalta. Ja yllättäen alan kokemaan tuskaa… tällä kertaa teknologiatuskaa! Piirustustuska on ainakin jollakin tasolla selätetty. Olen huomannut piirrellessäni, että sisäinen ajatteluni on valtavaa, ja itsekritiikki todella kovaa oman ajatteluni kautta tuottamiani kuvia kohtaan. Mutta hiljalleen olen alkanut hyväksyä tuon taidottomuuteni ja antanut kuvieni olla vajavaisia ja epäonnistuneita; ne kertovat kuitenkin jotain! Pyöreämuotoisesta pähkinänmallisesta tuoliajatuksestani syntyikin simpukka, yrittäessäni piirtää etukuvaa… Mutta vahingon kautta sain aikaiseksi jotain sellaista, josta itsekin pidän… Taittuvan tuolin, joskin neliskanttisen, jonka voi kääntää asentoonsa portaattomasti ja joka sisältää teknologiaa; taivuteltavan telineen, joka samalla lataa esim. tablettia tai kännykkää. Kun tuolin selkänojan kääntää istuimen päälle alas, siitä muodostuu pöytä. Tekniikka jää tuolin sisälle.
Mutta sitten tuo tietokoneteknologia! Päätäni huimaa lukiessani Art Teko -ryhmämme WhatsApp-viestejä Rhinosta ja mallintamisesta, rendaamisesta, css-koodeista wp:n kautta domainiin… Ehkäpä jonain päivänä saan haltuuni jotain noista tämän ajan hienouksista, tietokoneohjelmista ja niiden rajattomista mahdollisuuksista… Mutta kuinka ihmeessä saan viimeisimmän viritykseni, josta eniten itse pidän, posteriin?
Meille on syntynyt hieno posteripohja (kiitos Jaakon!), mutta en saa sitä omalla koneellani auki! Tarvitsen siis apua…Monialaisen työskentelymme välttämättömyys korostuu..
Olen kulkenut oman polkuni suunnittelullisessa työssäni välillä erittäinkin mutkan kautta, se on ollut hapuilevaa, mutta olen altistanut itseäni muutokselle astumalla epävarmuuden tilaan. Piirtäminen, perinteisin tai innovatiivisin välinein toteutettuna, on joka tapauksessa ajattelun ulkoistamistapa, jota jokainen voi soveltaa. Huomaan, että kriittisyyteni polkua tarpoessani on kiinnittynyt vääriin asioihin – piirustustaidottomuuteeni tai tietotekniseen osaamattomuuteni – sen pitää kiinnittyä suunniteltaviin tuotteisiin sekä ratkaisujen ja ratkaisuvaihtoehtojen etsimiseen.
Tuolipöytäni tuskin on valmis tuollaisenaan – tästä sen matka vasta alkaa, jos alkaa. Koen, että olipa lopullinen kilpaan osallistuva työmme mikä tahansa, sen matka on vasta alussa. Sunnittelumme pohjalta tulevana perjantaina valittavaan työhömme liittyy mahdollisten ongelmien kriittinen tarkastelu ja erilaisten vaihtoehtojen kokeileminen, epäonnistumiset ja onnistumiset. Erinäisten ja moninaisten vaiheiden kautta pääsemmekin varmasti yksimielisyyteen siitä, mihin olemme pyrkimässä. Joka tapauksessa meidän yhteinen päämäärämme on loppukäyttäjää ilahduttava tuote tai käyttäjäkokemus. Ja tietenkin voitto… Näitä odottaen – Anu –
Ensimmäisellä kerralla keskustelimme aikaan liittyvistä teemoista. Tässä on käsitekartta, jossa ovat olennaisimmat pääkohdat.
Amazonin sademetsissä asuu todellakin ihmisiä, joille on vain nykyhetki, ei mennyttä eikä tulevaa. Miltä se tuntuisi? Olisiko se huoletonta vai huolestuttavaa?
Rytmi
Luonnossa päivärytmi ei ole riippuvainen kellosta tai sen paristoista. Päivä vaihtuu yöksi ja yö päiväksi maapallon pyörimisrytmin mukaan, ja kasveilla on oma vuorokausirytminsä. Myös ihmisellä on oma sisäinen kellonsa. Mitä päivärytmi voisi tuoda tuotteeseen?
Ajan mittaaminen
Ajan mittaaminen, eli tunnit, minuutit, 12 ja 24 tunnin järjestelmä, viikko, kuukaudet ja vuosi perustuvat vakiintuneisiin sopimuksiin, ja jäsennämme aikaa niiden mukaan. Kellon avulla pysymme yhteisesti sovitussa rytmissä.
Ajanhallinnasta puhutaan paljon. Käytetään pöytäkalenteria, kännykkäkalenteria ja digitaalista kalenteria verkossa. Töissä on kiire ja vapaa-aika on pirstaloitunutta. Haaveillaan pitkistä lomista ja laatuajasta perheen kanssa. Onko vapaa-ajasta tullut luksusta? Yksittäinen ihminen ei voi hallita aikaa, mutta omaa ajankäyttöään kyllä. Voiko kiireen tuntua vähentää sillä, että herää aikaisemmin ja aloittaa päivän kiireettömästi?
Muistellaan mennyttä, eletään tätä hetkeä ja ennustetaan tulevaa
Nykyhetkeä tallennetaan valokuvaamalla, videoimalla ja kirjoittamalla, jotta siihen voidaan palata myöhemmin. Historian ja tämän hetken ilmiöiden perusteella ennustetaan tulevaa. Millaista tulevaisuutta ennustamme? Miten se näkyy suunnitelmissamme? Vaikuttaako työmme siihen, mihin suuntaan maailma on menossa?
Vanhoilla esineillä on oma arvonsa. Vanhaa ei voi rakentaa, voi ainoastaan jäljitellä sitä. Voisiko tuotteen suunnittelussa ottaa huomioon ajan mittaan tulevat jäljet? Kuinka esine vanhenee kauniisti? Voisiko jollekin sellaiselle esineelle jolla ei ole enää alkuperäistä käyttöarvoa, keksiä uuden käyttötarkoituksen, esimerkiksi puhelinpöydälle? Jotkut tuotteet ja palvelut kestävät hyvin aikaa ja muuntautuvat tarvittaessa, kun alkuperäinen käyttötilanne muuttuu.
Näistä mietteistä lähdimme luonnostelemaan ehdotuksia seuraavaan tapaamiseen.
Lähdimme työstämään tehtävää ensimmäisellä tunnillamme 10.9.2016. Aluksi mietimme tehtävään ja aiheeseen sopivaa nimeä tiimillemme. Ehdotuksia tuli runsaasti ja lopulta päätimme jättää asian hautumaan. Seuraavana päivänä lukitsimme lopulliseksi nimivalinnaksi ARTTEKOn.
Varsinaisen ryhmätyön aloitimme keskustelemalla – mitä aika merkitsee meille ja miten voisimme käsitellä teemaa ryhmätyössä? Pohdimme, kuinka ajan kuluessa designin käsitys on muuttunut ja aika näkyy työssämme monin eri tavoin. Vuosikymmeniä sitten suomalaista muotoilua vietiin maailmalle ensisijaisesti kalusteiden, valaisimien ja astioiden muodossa. Hannu Pöppönen kirjoittaa osuvasti Helsingin sanomien artikkelissa “Designin käsite on muuttunut” tämänpäivän työnkuvan muuttumisesta ja monipuolistumisesta. Mutoilijan työtä ovat palvelumuotoilu, esine- ja kalustesuunnittelu, graafiset suunnitelmat, käyttöliittymien, brändien ja palveluiden suunnittelu. Käyttäjälähtöisessä suunnittelussa halutaan tietää _tietyssä ajassa_ miten käyttäjä itse kehittäisi palveluita/tuotetta sekä miltä heistä tuote tai palvelukokonaisuus tuntuu?
Yhä enenevissä määrin mutoilijoita halutaan mukaan markkinointiin, sillä tuotteiden ja markkinoiden haluttavuutta halutaan parantaa alati kiristyvillä markkinoilla. Vuoden 2015 graafikoksi valittu Jesse Auersalo toteaa Kauppalehden tekemässä haastattelussa ettei tänäpäivänä enää riitä , että on “ihan ok” – vaan pitää tähdätä korkeammalle. Aika näkyy tuotteissa ja niiden kehityskaaressa. Muistanemme miltä näyttivät ensimmäiset Nokian kännykät. Tieteen kuvalehti listasi pääkohdat matkapuhelimen tuotekehityksestä. Isoilla voluumeilla tuodut innovaatiot eivät aina lyöneet itseään läpi tai uutuusarvo kesti vain hetken. Kilpailijoilla oli kenties esittää vielä parempi kehitysidea.
Keskustelun jatkuessa tarkensimme mitä kenellekin tulee mieleen sanasta aika? Ideoita ja näkemyksiä tuli paljon. Aika voi olla mitattua, se näkyy meissä ihmisissä, tuotteissa ja materiaaleissa, huonekaluissa, arkkitehtuurissa, luonnossa, trendeissä – missä tahansa olemassa olevassa. Eri aikakausien tyylisuunnissa on oma leimansa. Aika on meille ehkä konkreettisimmin mitattua aikaa, sekuntteja, minuutteja ns. liikettä eteenpäin. Urheilijan juoksua tai vaikkapa auton etenemisliikettä voidaan mitata ajassa. Aikaa voidaan myös katsoa taaksepäin. Ihmisen elinkaari voidaan nähdä ajanjaksona vauvasta – vaariin. Jokaiseen ikäkauteen kuuluu omat kehityspiirteensä, jotka voidaan myös nähdä tietynlaisena siirtymänä eri ajasta toiseen aikaan.
Mietimme yhdessä tuotetta, jossa yhdistyisi tämän päivän moderni näkemys ja menneen aikakauden muodot (esim. rokokooajan selusta ja renesanssin ajan tuolinjalat). Muistelimme 80-luvulta tuttua puhelinpöytää johon kuului pehmustettu istuin ja taso. Tason päällä säilytettiin kiinteää lankapuhelinta. Voisiko puhelinpöytäajatusta freesata tämän päivän tarpeisiin? Siinä voisi olla latauspiste nykyajan älytekniikalle ja mobiililaitteille. Antaisiko uusi muoto kalusteelle uuden elämän – vai oliko huonekalu jo aikanaan ns ”floppi” ja turha kapine? Tarvitaanko tulevaisuudessa enää ylipäätään latauspistokkeita? Latauspistettä ehdotettiin myöskin seinään kiinnitettävälle hyllylle. Kiinteästi asennettuna vähentäisi johtoviidakkoa kodeissa ja työpaikoilla. Ajatuksia syntyi myös kankaasta johon olisi painotekniikalla luotu kuvio, josta osa näkyisi ainoastaan päivänvalossa ja osa talvipimeää ikkunaa vasten. Nämä olivat muutamia esimerkkejä ideariihestämme. Ideoita tuntuikin pulppuavan ja päätimmekin jatkaa ajatusten kehittelyä kotioloissa.
Jokainen sai tehtäväkseen tehdä luonnoksia ja palauttaa ne aikataulun mukaisesti. Pitkät välimatkat ovat luoneet haasteensa. Alkuun jouduimmekin miettimään kuinka ryhmätyötä viedään eteenpäin, kun asumme eripuolilla Suomea? Tänä päivänä onneksemme kehittynyt aika näkyy myös opiskelutekniikoissa – “ajanmukainen” tekniikka mahdollistaa etänä tehtävän ryhmätyön.
artteko.wordpress.com 